Καλημέρα Αθήνα

Täällä taas

2006-08-14T18:29:00.000+03:00

Saavuimme Suomeen myöhään perjantaina, vuorokauden myöhässä, kun oli ollut tarkoituksena lentää Lissabonista Lontoon kautta Helsinkiin. Lissabonin lentokentällä kymmenen tunnin jonotteluiden jälkeen saimme onneksi liput vaihdettua seuraavan päivän lentoihin Frankfurtin kautta kotiin.

Helsinki on kyllä niin mielettömän kaunis, avara ja rauhallinen kaupunki. Kotoinen Kallio ja oma koti toivotti meidät tervetulleiksi lauantaina. Pengerpuistossa nautittiin lounaaksi Kapriksen pizzaa - olikin jo ennättänyt tulla ikävä tätä suomalaista lättyä! Lähikaupassa oli hauska käydä fiilistelemässä ruisleipävalikoimia, kasvisnakkeja ja muita hauskoja herkkuja.

Ilmari lähti tänään Turkuun, minä puolestani suuntaan huomenna viikoksi mökille. Lisää kuulumisia ja kuvia luvassa myöhemmin, ainakin kuvapaketit Kreetan ja Kalymnoksen reissuista!

Boomiin

2006-08-02T23:13:00.000+03:00

Lissabonissa päivä, pian nukkumaan. Kaupunki on kaunis ja ilmava, kuumuutta helpottaa valtameren vilpoisa tuuli.

Huomenna suuntaamme Boomiin Idanha-a-Nova -järven rannalle. Meistä kuulee seuraavaksi joskus viikon parin kuluttua kun palaamme Suomeen. Kuvia seuraa iso kokoelma sitten myöhemmin.

Nähdään pian!

Ilmari & Noora

Hyvästi Kreikka

2006-08-01T14:11:00.000+03:00

Lontoon Camden Townissa minttuteellä. Ateena jäi taakse perjantaina illalla. Lontoo tuntuu käsittämättömän järjestäytyneeltä, sivistyneeltä ja rauhalliselta kaupungilta Ateenan ruuhkan ja sotkujen jälkeen. Arkkitehtuuri on suurimmalta osin ilmavaa ja kaunista. Puistoja kaikkialla. Välimeren kuukaudet antoivat hyvää perspektiiviä tähän kaupunkiin – ja Suomeen myös.

Viimeinen viikko oltiin Ateenassa pakkaamassa kamppeet, lähettämässä 60 kiloa tavaraa kotiin, siivoamassa asunto ja syömässä viimeisen kerran hyvässä tavernassa. Heinäkuun helteistä selvittiin verrattain hyvin – vain viimeisinä päivinä kuumuus alkoi tuntua tukahduttavan vaikealta.

Vietettiin heinäkuun 11.-20. päivät Kalymnoksella. Saari oli leppoisan rauhallinen, vain joitakin turisteja. Sää oli täydellinen – kuuma, muttei liian. Majoituimme edullisessa hotellissa Masurin kylässä. Noora sai uudet kiipeilykengät, vanhat osoittautuivat liian tiukoiksi ja siten soveltumattomiksi koko touhuun. Kiipesimme yli kaksikymmentä reittiä saaren jylhillä kalkkikiviseinämillä, minä liidasin ja Noora käytti yläköyttä. Noora osoittautui oikein hyväksi kiipeilijäksi, vaikka ei ollut harjoitellut aikoihin. Hän pääsi 5c:n reittejä puhtaasti ja 6b:tä yli puolen välin. Itse pääsin kaksi 6b:n onsight-nousua. Oli lystiä. Joka päivä uimme ja snorkkeloimme välimeressä. Näimme kaikensorttisia kaloja sekä yhden punaisen meduusan, joka poltti minua olkapäähän – onneksi ei ollut kovin äkäinen, parani seuraavaksi päiväksi. Illat kuluivat brittiläisten Steven ja Suen legendaarisessa Glaros Snack Barissa, jossa söimme edullisia maukkaita herkkuja ja pohdimme päivän kiipeilyjä.

Yksi matkan huipentumista oli vierailu lähestulkoon luonnontilaisessa tippukiviluolassa. Laskeuduimme kiipeilyköydellä kymmenisen metriä kahdessa erässä, minkä jälkeen pääsimme valtavaan halliin, joka oli täynnä tippukivimuodostelmia. Ihmettelimme luolaa otsalamppujemme kanssa muutaman tunnin kuumankosteassa ilmassa. Tippukivet koostuivat ilmeisesti mineraaleista – kun niitä koputteli syntyi erilaisia metallisia sointuja.

Oli kaikenkaikkiaan hyvä reissu – mutta en suosittelisi Ateenaa lomailuun enkä oikein muuhunkaan, ellei ole kunnollista syytä. Kreikka sen sijaan on kaunis maa ja ihmiset avoimia, tosin ei kannata odottaa että asiat toimivat kunnolla.

Tänä illalla suunnataan lentokentälle. Sieltä sitten aamulla aikaisin Portugaliin.

Kannattaa seurata blogia vielä jonkin aikaa – paljon kuvia luvassa.

Monta kuvaa

2006-07-09T22:23:00.000+03:00

Oikean sivupalkin linkeistä löytyypi nyt kattavat galleriat sekä Meteoran että Hydran reissuista. Flickriin tuskin tulee enää mitään, mutta Kreetasta ja Kalymnoksesta tehdään jossain vaiheessa samantapaiset koosteet.

Kuukauden kuluttua kotiin, siihen saakka reissataan :)

3 x mainio reissu

2006-07-07T17:05:00.000+03:00

Kolme retkeä, kolme lyhyttä kertomusta:

Taivasta hipovat kivet

Meteora (=ilmaan jämähtänyt) oli uskomaton paikka. Kivimuodostelmat toivat mieleen Miyazakin kuvamaailman. Lähdimme reissuun saksalaisen vaihtarikaverin, Danielin kanssa. Löysimme erinomaisen leirintäalueen, jonka uima-altaaseen pulahtelimme. Yhden päivän kiertelimme jalan kivimuodostelmia ja vierailimme yhdessä munkkilassa ja yhdessä nunnalassa - Meteorassa monet luostareista on rakennettu valtavien kivipaasien päälle.

Toisena päivänä vuokrasimme skootterit ja hurruttelimme ympäriinsä. Oli hauskaa ajella pikkupärrällä! Aikaisemmin emme moisilla vekottimilla olleet ajaneet, mutta Juha Suikkalan huhtikuussa antamasta teoriatunnista oli apua.

Munkit aikoinaan hilasivat ylös luostareihin tavaraa ja ihmisiä köyden päässä olevan verkon avulla, kun muuta tietä ylös ei ollut. Paikallinen tarina kertoo, että kerran eräs ylös nostettu vieraileva pappismies kysyi, kuinka usein köydet vaihdetaan. Luostarissa asuva munkki vastasi: "Aina silloin, kun Luoja sallii niiden katketa".

Juhannustelttailua laguunilla

Kävimme Hydralla huhtikuussa ja huomasimme silloin pari hienoa laguunia. Päätimme lähteä juhannukseksi telttailemaan omalle laguunille, jossa ei muita ihmisiä näkyisi. Pakkasimme teltan ja tarvikkeet (24 litraa vettä!) ja lähdimme Hydraan. Saimme kyydin meidän pikkulaguunille veneellä, joka kuskasi ihmisiä läheiselle isolle laguunille. Kuski ällisteli, kun kerroimme pääsevämme pois jalan. Kreikkalaiset eivät taida niin retkeillä ja seikkailla luonnossa.

Ja mikäs siellä telttaillessa, uidessa ja snorklatessa, isoissa aalloissa leikkiessä ja ruokaa retkikeittimellä laittaessa (tosin kävi niin, että Ilmari kokkasi ja Noora lököili ;-). Päivällä tunnelma oli trooppinen, yöllä taas teltassa kuuntelimme kun eläimet ja hyönteiset huusivat, hurnuttivat ja surruttivat.

Paluumatka olikin reissun haastavin osuus. Piikkipuskien kuorruttama vuorenrinne oli paljon jyrkempi ja korkeampi kuin alhaaltakäsin näytti. Sitä sitten kiivettiin ja marssittiin muutama tunti auringon paahteessa, tämän jälkeen pari tuntia aasipolkua pitkin Hydran kaupunkiin. Mutta laguuni oli sen arvoinen!

Kreetalaista elämää

Kreikkalainen Mike (Mihalis), joka oli ollut Muotoiluinstituutissa vaihtarina, kutsui meidät Kreetalle vierailemaan vanhempiensa luona. Lähdimme matkaan perjantaina yölaivalla ja saavuimme aamulla perille. Tarkoitus oli viipyä keskiviikkoon ja koukata Santorinin kautta takaisin Ateenaan. Koska kova tuuli yllätti Kreetan pääkaupungin Heraklionin, mikään laiva ei kulkenut keskiviikkona tai torstaina. Saimme siis perjantaihin asti nauttia kreetalaisesta vieraanvaraisuudesta, mikä onkin jo oma lukunsa! Perjantaina pääsimme yölaivaan ja tänä aamuna palasimme takaisin Ateenaan.

Perheen isä Manolis kuljetti meitä Miken kanssa ympäri Kreetaa. Kävimme katsomassa valtavaa tasankoa korkealla vuorten keskellä, sekä uskomattoman upealla rannalla uimassa ja nauttimassa piknik-herkkuina perheen itse tuottamia kurkkuja, tomaatteja, luumuja, oliiveja ja kananmunia! Emme ole varmaan koskaan maistelleet niin hyviä ja tuoreita vihanneksia ja kananmunia! Tuli mieleen, että mummimme ovat varmaan aikoinaan syöneet jotain niin hyvää ja tuoretta. Edes nykyisissä luomuvihanneksissa tai -munissa ei ole sellaista makua kuin mitä perheen itse tuottamissa oli. Perheen äiti Maria kokkasi joka ilta superhyvät kreetalaiset kasvisruokaherkut, täytetyistä viinilehtikääryleistä kurkkukasvispihveihin!

Ilmari auttoi isää talon pihalla kasvavan valtavan viinitarhan hoidossa sekä vierailimme perheen tilalla katsomassa oliivipuita ja poimimassa manteleita. Oli mahtavaa maistaa suoraan puusta poimittuja, tuoreita ja mehukkaita manteleita! Sääli, ettei Noora allergian takia voinut syödä kuin muutaman. Noora: "Mantelit on aina olleet ällöjä, mut tuore oli taivaallinen!"

Maanantaina suuntana Kalymnos, siellä snorklailua ja kiipeilyä. Sitä ennen hoidetaan asioita Ateenassa ja pidetään lettukestit kavereille. :-D

-Noora ja Ilmari

Lakkoilua, osa 57

2006-06-10T17:34:00.000+03:00

Vettä sataa ja ukkostaa. Tulee mieleen Suomen suvi :-)

Opiskelijat pitivät suuren äänestyksen viikko sitten, suljetaanko koulu koko kesäkuuksi. Ympäri koulun seiniä oli spray-maalilla maalattu tiedot äänestyksestä, missä ja milloin. Meluisan, pitkän, hikisen ja riemukkaan äänestyksen tulos oli, että koulu menee lakkoon. Silti kukaan ei tiennyt meneekö koulu lakkoon oikeasti vai ei. Kun sitten maanantaina menimme kouluun, portit oli suljetty barrikadein ja lukoin. Kuluneella viikolla olemme tavanneet opettajia ympäri Ateenaa, jotta saisimme merkinnät kursseista.

Eli koulu on nyt mitä ilmeisemmin ohi, voinen keskittyä työskentelyyn sotamuseolla ja matkailuun. Haaveena Kalymnoksen lisäksi vielä tehdä visiitit Hydraan, Meteoraan, Kreetalle, Sifnokselle, Santorinille ja moneen muuhun jännittävään paikkaan...

Hymiögradu verkossa

2006-05-31T17:26:00.000+03:00

Gradu menee painoon ja tarkastukseen kotimaassa.

Laitoin lopullisen version verkkoon: http://users.utu.fi/unilva/ilmari_vauras_pro_gradu.pdf

Palaute tervetullutta :)

Tänään Nooran synttärit, paljon paljon onnea <3

Lakot ja viisut

2006-05-23T17:26:00.000+03:00

Terveiset lakkojen luvatusta maasta! Milloin ei julkinen liikenne tai koko kaupunki ole lakossa, niin sitten on koulu. Tänään olen yrittänyt kuumeisesti selvittää, onko huomenna tunteja lainkaan - ilmeisesti on, muttei taas loppuviikosta. Viime viikolla oli lakkoa kaksi päivää, ensin opettajien, sitten oppilaiden. Ja jos ei kumpikaan näistä ei satu olemaan lakossa, niin silloin jokin koulun sisäisistä puolueista pistää koko koulun kiinni.

Euroviisuja kävimme katsomassa Erasmus-vaihtareiden kanssa. Oli hauskaa seurata kisoja, kun paikalla oli populaa ympäri Eurooppaa. Voitosta minua on onniteltu eilen koulussa ja tänään töissä niin antaumuksella, että tuntuu kuin olisin voittanut viisut henkilökohtaisesti. Tietysti olen sitten vastineeksi muistanut kiittää jokaista minua onnitellutta kreikkalaista Kreikan kahdestatoista Suomelle antamasta pisteestä.

Kahvihetki eli frappea koulussa

Huom! Ilmarin tuore merkintä tämän merkinnän alla, jos joku ei vielä huomannut :-)

Kiipeilyä

2006-05-23T14:27:00.000+03:00

Lupasin taannoin kuvia huhtikuun Kalymnoksen reissusta. Tässäpä niitä:

Pakollinen (kiipeily)turistin nähtävyys: Palace-sektorin kalliomuodostelma.

Ensimmäinen monen köydenpituuden reitti kiivetty! Alhaalla nimessä Castelli, vanhan linnoituksen rauniot, joista löytyy varmaan satoja kiloja antiikin aikaisia ruukunpalasia.

Juhalla hyvät tunnelmat \o/

Näkymä huipulta.

Pääsin kiven sisään :D

Kiipeily on jatkunut täällä Ateenassa, kun sain vanhemmiltani (ja isoäidiltä) synttärilahjaksi uuden köyden. Nooran kaverit Mika ja Helana taas toivat mukanaan jatkot sekä Nooran valjaat ja kengät.

Akropolin vieressä on Filopappun metsikköinen puisto, josta löytyy kohtuullisen hieno kiipeilykallio. Pultattuja sporttireittejä on yli kolmekymmentä, minkä lisäksi olisi boulderia ja pari luomureittiä. Olen käynyt kiipeämässä Bulgarialaisen Jenin kanssa, joka opiskelee konservointia Nooran kanssa – heillä ei tosin ole yhteisiä kursseja. Tutustuin kalliolla myös kreikkalaiseen Sotirikseen ja puolalaiseen Paweliin, jälkimmäisen kanssa olisi tarkoitus mennä kiipeämään tänä illalla. Jeni lähtee lauantaina takaisin Bulgariaan, mutta menemme vielä torstaina aamulla kalliolle. Päivät alkavat pian olla liian kuumia kiipeämiseen – tänään on 33 astetta jo eikä pilviä näy missään.

Herkuttelua Filopappun VI- släbireitillä, Ateenan keskustassa.

Matkasuunnitelma

2006-05-19T19:51:00.000+03:00

Kesäkuu:

Hydra, kolme neljä päivää, telttailua ja snorklaamista laguunissa.

Meteora, kolmisen päivää, telttailua ja vaellusta vuoriluostarien maisemissa.

Heinäkuu:

Kalymnos, kymmenen päivää kiipeilyä, uintia ja snorklaamista.

Lähtö Ateenasta 28. päivä Lontooseen.

Elokuu:

2. päivä lento Lontoosta Lissaboniin.

3. - 9. päivä Boom Festival Idanha-a-Novan rannalla

10. päivä lento takaisin kotomaahan

11. päivä ja siitä eteenpäin -> paluu arkeen.

R.I.P. Makasiinit

2006-05-06T15:58:00.000+03:00

Keskiajan Karnevaalit Makasiineilla kesällä 1998, olen lähdössä taistelunäytökseen Harmaasusien teltalta

Äiti lähetti eilen viestiä, että Makasiinit paloivat. Tuli suru, nyt ne siis on kokonaan menetetty. Luulin aina, että purkamispäätös oli vain jonkun erittäin typerän henkilön hetkellinen mielenhäiriö, joka kyllä oikaistaisiin, ennenkuin Makasiineja oikeasti alettaisiin pistämään maan tasalle. En tainnut koskaan uskoa, että niitä kukaan voisi ikinä purkaa. Surettaa, kun en voinut olla siellä puolustamassa vanhoja rakennuksia. Jos jonkin asian puolesta kahlitsisin itseni seinään puskutraktoreiden lähestyessä, niin se olisi Makasiinien puolesta. Lepakkoa en surenut niin paljon, kuin mitä nyt suren Makasiineja. Lepakossa kävin vain muutamalla keikalla, makasiineihin liittyy taas niin monta hyvää muistoa.

Suunnitelma säilyttää vain osa Makasiineista oli älytön, mielummin poltetaan pois kun jätetään säälipaloja. Hyi hyi Helsinki ja päättävät elimet, hävetkää minkä teitte. Makasiineja ei olisi koskaan poltettu, ilman teidän älyttömiä päätöksiä. Neil Youngia lainaten, "It's better to burn out than fade away".

Kreikassa muuten sujuu erinomaisesti. Lisää kuvia tullut Flickriin! Laitoimme viimeksi kaksi merkintää blogiin samanaikaisesti, Ilmarin merkintä on oman viime kertaisen merkintäni alla, jos joku ei huomannut. Saatamme jatkossakin laittaa aina kaksi merkintää samalla kertaa, joten jos haluaa lukea kummankin kuulumiset, niin kannattaa olla tarkkana.

Näihin sanoihin, näihin kuviin :)

Pääsiäistä, hammassärkyä, koulua, roskaa ja lepoa

2006-04-20T16:10:00.000+03:00

Kalo Pascha! Pääsiäisviikonloppu lähestyy (täällä sitä juhlitaan viikko meidän pääsiäisen jälkeen, tosin juhlat alkoivat jo pari kuukautta sitten..) ja kaikki tuntuvat olevan erittäin hyvällä tuulella. Kuulemma Ateenan väkiluku putoaa puoleen, kun kaupunkilaiset vetäytyvät pääsiäisen viettoon maaseudulle ja saarille. Koulusta oli pääsiäisen kunniaksi kahden viikon loma, josta käytin tämän viikon sotamuseossa työskentelyyn. Ensi viikolla sitten retkille ja rannalle!

Kahta hammasta alkoi kolottamaan ja päätin etsiä englantia puhuvan hammaslääkärin, joka löytyikin Athens Newsin sivuilta. Vitsailin, että jos hammaslääkäri puhuisi vain kreikkaa, saisin varmaan vahingossa jotain juurihoitoa. Vitsit kävivät vähiin, kun lääkäri ilmoitti, että kumpaankin hampaaseen tehdään juurihoito! Täällä sanotaan po poo, kun jotain ikävää yllättäen tapahtuu. Po po poo!

Koulussa on ollut hauskaa, TEI of Athens on kyllä kuin kuhiseva muurahaispesä, opiskelijat tuntuvat niin aktiivisilta ja levottomilta. Opiskelu on vaativaa, mutta rentoa - osa opettajista on tiukkoja, osa lepsuilee, jotkut opettajat ovat ensin itse myöhässä tunnin ja sitten vahtaavat jos oppilaat meinaavat lähteä kymmenen minuuttia etuajassa. Opiskelijoita on joka paikka täynnä, nämä pörräävät käytävillä ja luokissa ja koulun kahviloissa, pitävät tunnin kahvitaukoja, tupakoivat luentojen aikana ja pitivät juuri isot vaalit, joihin liittyi musiikin kovaääninen huudatus käytävillä, mainosjulisteiden liimailu ympäri koulua, lentolehtisten tiputtelu pihalle ylimmästä kerroksesta ja yleinen levottomuus.

Lentolehtisiä

Koulun käytävillä on jatkuva ruuhka ja kuhina

Metallin konservoinnin kurssi on opettanut eniten erilaisista opettajista. Meillä on metallia kaksi kertaa viikossa ja kummallakin kerralla on kaksi opettajaa, eli yhteensä meitä opettaa neljä opettajaa. Jokaisella neljällä opettajalla on oma vahva mielipiteensä. Nämä väittelevät äänekkäästi mitä pitäisi tehdä, välillä toinen opettaja käy järkyttyneenä katsomassa mitä puuhaamme, kun teemme toisen opettajan ohjeiden mukaan. Kun sitten toisena päivänä on toiset kaksi opettajaa, näiden mielestä toiset opettajat ovat ihan hakoteillä ja meidän tulee muuttaa suunnitelmia radikaalisti. Ja usein me saamme syyt toisten opettajien mielipiteistä, kun olemme menneet mokomia noudattamaan. Konservoitavana oleva kirstu on jo saanut kokea aikamoista veivaamista neljän eri mielipiteen mukaan.. Ja auta armias, kerroin sotamuseossa mitä veivaamista arkkumme kanssa on ollut niin eikö sieltäkin alkanut sadella mielipiteitä ja ohjeita!

Viime viikolla roskakuskit menivät lakkoon ja jatkuvasti kasvavien, massiivisten roskaläjien koko ja lemu oli sen mukainen. Joku onneton oli parkkeerannut mopedinsa roskalaatikon viereen ja varmaan poistunut Ateenasta viikoksi, sillä mopo oli niin hautaunut roskiin, ettei siitä kunnolla näkynyt kuin kahvat. Toinen jännittävä näky oli roskapussikasa, joka peitti kokonaan roskalaatikon viereen parkkeeratun auton konepellin ja tuulilasin.

Roskaa, roskaa!

Kävimme Hydralla viikonloppuna, oli mahtavaa päästä hetkeksi rauhoittumaan Ateenan humusta ja saastesumusta! Kaipaan niin paljon luontoa ja hiljaisuutta. Hydra oli aika hyvä valinta, sillä saarella on kaikenlaiset moottorilla kulkevat menopelit kielletty (paitsi vesitse kulkevat, kuten vesitaksit). Paikalliset työnsivät tavaroita rattailla tai käyttivät hevosia, aaseja tai muuleja. Kävin reissulla myös heittämässä talviturkin pois Välimeren kuohuihin.

Hydra

Kyllähän kaikenlaista raportoimisen arvoista täällä tapahtuu, mutta kuitenkin elämä on jo niin arkistunut ja olen jo niin tottunut kreikkalaisten kummallisuuksiin, ettei sitä joka asiasta enää tunne samanlaista tarvetta kirjoittaa. Nyt istuskelemme hotellin kahvilassa kreikkalaisen kahvin ja langattoman verkon äärellä, ulkona on sininen taivas ja teepaitakeli. Lämpöä Suomen vilukissoille kuten myös toivottavasti jo esiin putkahtaneille pajunkissoille!

Retkeilyä Hydralla

Kalymnos, Hydra ja Patission

2006-04-20T16:03:00.000+03:00

Paikalliset sanovat, että tässä maassa on kaksi erilaista puolta – Ateena ja muu Kreikka. Kahden saarireissun jälkeen ymmärrän mitä he tarkoittavat.

Kalymnos on kiipeilijän paratiisi, suuri osa saaresta on täynnä jyrkänteitä. Kiipesimme Juhan kanssa kuusi päivää ja pyhitimme seitsemännen lepopäiväksi. Pieni saari sijaitsee Kosin ja Patmoksen välissä lähellä Turkin rajaa. Vanha elinkeino, pesusienien sukellus, on muuttunut kannattamattomaksi kun eliö on harvinaistunut ja tullut lähes uhanalaiseksi. Saari ei houkuttele aurinkoturisteja, kun rannat ovat vaatimattomia lähisaariin nähden. Asukkaat ovat tarttuneet kiipeilyyn uutena elinkeinona ja pyrkivät tekemään kiipeilijän elämän mahdollisimman mukavaksi. Masurin kylässä toimii julkisin varoin rahoitettu kiipeilytoimisto, josta saa muun muassa ajankohtaisen listan saaren lähes tuhannesta reitistä, jotka on pyritty teknisestä vaikeudesta riippumatta tekemään mahdollisimman hyvin varmistettaviksi eli turvallisiksi. Koska reittejä on niin paljon, pystyimme valitsemaan parhaat päältä. Sesonki oli vasta alkamassa, joten saarella oli mukavan hiljaista. Kiipesin elämäni ensimmäiset usean köydenpituuden reitit – oli jännää mutta korkeus ei tuntunut liian hurjalta. Ihmetystä herätti, kun löysimme noin 60 metrin korkeudesta luolan, joka oli täynnä vuohien papanoita. Viettävät siellä varmaan sadepäiviä. Niiden täytyy olla todella taitavia kiipeilijöitä, ihmisillä ei olisi paikkaan mitään asiaa ilman kunnollisia varusteita. Olisi kiinnostavaa nähdä miten vuohet menevät valtaosin jyrkkää seinämää ylös – joku keino niillä on. Kävimme uimassa muutaman kerran. Pulahtaminen virkisti, mutta Välimeren vesi oli vielä niin viileää, etteivät rahkeet riittäneet muutamaa vetoa ja sukellusta pidemmälle.

Viikko Kalymnoksen jälkeen suuntasimme Nooran kanssa Hydran saarelle. Noora sanoi, että hänen oli päästävä vähäksi aikaa pois Ateenasta oltuaan täällä kaksi kuukautta, varsinkin kun hehkutin Kalymnoksen kokemuksia. Sain kuulla, että saarella ei ole lainkaan autoja. Löimme vetoa siitä, että skoottereita kuitenkin olisi – en uskonut, että Kreikasta löytyisi paikkaa ilman niitä. Hävisin vedon, saarella oli vain aaseja, muuleja, hevosia ja kaksi roska-autoa.

Hydra on korkea, mutta ei niin jyrkänteinen kuin Kalymnos, eikä kiven laatu sovellu samalla tapaa kiipeilyyn. Luonto oli kaunista ja rentoutti päästä ympäristöön, jossa ei ollut moottorien meteliä eikä savusumua. Perjantain vietimme tutustuen saaren parin tuhannen asukkaan kaupunkiin. Lauantaina teimme pitkän kävelylenkin ja kuljimme valmiiden teiden ja aasinpolkujen lisäksi omia reittejämme piikkipuskien täyttämillä rinteillä. Koko saari oli täynnä muinaisia kivimuureja ja -aitauksia. Missään Suomessa ei näy yhtä paljon vanhoja ihmisten jälkiä. Illalla löysimme idyllisen laguunin, joka houkutteli uimaan ja rauhoittumaan, mutta matka sinne olisi ollut jyrkkää rinnettä myöden pitkä ja vaikea ja olisimme ehkä joutuneet palaamaan pimeällä. Menemme ehkä laguunille joskus vesitaksilla. Ne liikennöivät paikkoihin, jonne on jalan hankala tai lähes mahdoton päästä. Sunnuntain kävelimme vain vähän ja lojuimme rannalla. Vesi oli edelleen kylmää uimiseen, mutta kastautuminen piristi.

Ateenaan paluu tuntuu vaikealta. Kaupungilla on myönteiset puolensa, mutta ensin kasvoille hyppää ahtaus, melu, kaaottinen liikenne, roskakuskien lakko, kaupunkipöly ja muut niin ja näin hoidetun suurkaupungin ominaisuudet. Lontoo tuntuu tähän verrattuna siistiltä, avaralta, organisoidulta ja vehreältä kokonaisuudelta. Toisaalta siellä asuin siistillä alueella keskustassa parin neliökilometrin puiston vieressä, joten vertailuni ei taida olla objektiivista. Patission jossa asumme täällä ei ilmeisesti ole kovin hyvässä maineessa. Toisaalta on mukavaa nähdä tavallista elämää. Kaikki palvelut ovat lähellä ja hulinaa riittää. Helsingin Kallio tuntuu tähän nähden rauhalliselta ja luonnonläheiseltä idylliltä. Seutu tuntuu kuitenkin turvalliselta, jos liikennettä ei ota huomioon. Jalkakäytävät ovat noin metrin levyisiä – eikä se ole niin paljon kuin miltä kuulostaa. Vihreä valo jalkankulkijoille palaa noin kuusi sekuntia, punainen useamman minuutin.

Kuvia luvassa piakkoin!

Gradu valmis, kohti Kalymnoksen kallioita

2006-03-31T20:25:00.000+03:00

Palautin viimein pro gradun ohjaajille. Urakka oli isompi kuin luulin, parikymmensivuiset seminaarit kun olin aina tehnyt muutamassa päivässä tai enintään viikossa ainakin. Tätä tuli väännettyä monta kuukautta, minkä lisäksi ajatustyötä tein kai yhteensä kolme vuotta. Mutta eipä tarvitse sitten myöhemmin hävetä lopputyötä, joten olen tyytyväinen. Ohjaajat tarkastavat työn vielä ja teen viilauksia tarpeen mukaan, mitään suuria muutoksia tuskin tulee. Julkaisen lopullisen version sitten verkossa. Kiitos kaikille jotka ovat auttaneet työssä ja osoittaneet mielenkiintoa sitä kohtaan!

Nyt alkoi loma. Lähden huomenna kohti Kalymnosta. Kiipeilemme siellä Juhan kanssa reilun viikon. Olen tosin rapakunnossa talven jäljiltä, mutta tästä se taas lähtee.

Sain töitäkin – pidän Suomen Ateenan-instituutin johtajan pojalle suomen kielen yksityistunteja. Ajattelin hankkia lisää samanlaista työtä, suomen lisäksi voisin opettaa englantia ainakin perustasolla.

Lämpimät terveiset kotomaahan!

Museovaihdos ja kulttuurierosta

2006-03-30T14:04:00.000+03:00

Tyoharjoittelupaikka Benaki-museossa vaihtuikin tyoharjoittelupaikkaan sotamuseossa, koska emme loytaneet Benakin kanssa yhteista paivaa. Eika harmita, sotamuseo on aivan mahtava paikka! Siella on ihanat ihmiset toissa ja saan konservoida kaikkea supermielenkiintoista - tiistaina aloitin kaksisataa vuotta vanhasta vallankumousjohtajan hopeaisesta juoma-astiasta.

Lisaa kuulumisia sitten myohemmin, nyt menen kotiin paivaunille kun on ollut raskas kouluviikko takana. Lyhyesti sanoen, kivaa piisaa, ilmat lampenee, kreikassa elaminen sujuu jo rutiinilla ja ihmiset tuntuvat olevan mukavampia kun tanne tullessani. Kulttuuriero Kreikan ja Suomen valilla on iso, mutta ainakin nyt viela virkistava. Mita nyt julkisiin vessoihin mennessaan ei tieda kohtaako oikean vessanponton vai pelkan reian lattiassa, koulun kahvilassa promotoidaan Lucky Strikea - tiukkoihin vaatteisiin pukeutunut boona tarjoaa tupakka-askista kaikille halukkaille ilmaisia maistiaisia, auton saa parkkeerata minne huvittaa kunhan pistaa hatavilkut paalle (tosin esim. suojatielle saa parkkeerata ilman mitaan vilkkujakin), vanhoja vihreita pain saa ajaa viela vaikka jalankulkijoille on jo syttynyt vihrea valo ja niin edelleen.

Alkukesän tunnelmia

2006-03-27T15:44:00.000+03:00

Reilu viikko vierähtänyt Ateenassa. Istun Hotel Cecilissä keskustassa, nautin kreikkalaisesta kahvista ja ilmaisesta langattomasta verkosta - nettikahvilat ovat melko kalliita, joten tämä oli kelpo löytö.

Kaupunki on ahdas ja kaoottinen, mutta rento ja eloisa, joten eiköhän täällä viihdy seuraavat neljä kuukautta. Lopputyö on päätössanoja vaille valmis ja lähetän sen loppuviikosta tarkastettavaksi. Lauantaina hyppään Piraeuksen satamasta laivaan ja matkaan Kalymnokselle kiipeämään Juha Suikkalan kanssa. Nooralla on sen jälkeen pääsiäislomat - harkitsemme reissua Egyptiin.

Sääennuste lupaa yli kahtakymmentä koko viikoksi. Asunto on viileä, mutta se taitaa olla eduksi sitten kun mittari nousee kolmenkympin paremmalle puolelle.

:)

Koulukokemuksia

2006-03-16T14:12:00.000+02:00

Hengissa viela vaikka mitaan ei ole kuulunutkaan pitkiin aikoihin. Kovasti ollut kaikenlaista kiiretta. Tanaan lopullisesti (tai toivotaan niin) saatiin koulun kurssit suunniteltua, opiskellaan nyt metallin ja kiven konservointia, kreikkaa ja mosaiikkien tekemista.

On ollut kylla uskomatonta saatoa, kurssien aikataulut vaihtuivat jopa parikin kertaa paivan aikana joten ei koskaan voinut tietaa mika menee minkakin kurssin kanssa paallekkain. Kuluneella viikolla ei ole voinut edes tietaa onko koulua sina paivana. Maanantaina kurssin opettajat olivat ensin yli tunnin myohassa, sitten saativat kurssin aikataulua opiskelijoiden kanssa toisen tunnin (ja paatyivat lopulta pitamaan kurssin aikataulun mukaisesti). Tiistaina taas aamulla odotellessamme opettajaa saimme selville, etta kurssin aikataulut olivatkin taysin muuttuneet. Mutta lisaa opiskelusta sitten, kunhan se nyt kunnolla lahtee kayntiin.

Tanaan sain kuulla, etta paasin Benaki-museoon tekemaan joka tiistai tyoharjoittelua. Tasta olen todella iloinen!

Eilen pidimme isot illalliset asunnollamme, aluksi piti vain istua iltaa ruotsalaisten naapureiden kanssa mutta lopulta meita olikin yhteensa seitseman henkea (Lauran kaksi kaveria ja toisen ruotsalaisen kreikkalainen poikaystava). Tanaan suuntaamme Erasmus-opiskelijoiden bileisiin samaisten naapureiden kanssa.

Ilmari tulee lauantaina, ihanaa! :-D

Patran karnevaalit

2006-03-07T20:17:00.000+02:00

Lähdin lauantaina etsimään paikallisbussia bussiasemalle, josta saisin bussilipun Patraan. Monen mutkan päästä asemalla oli täydellinen kaaos – kaikki halusivat Patraan. Täpötäysiä busseja lähti kahden minuutin välein. Kuulemma karnevaalien aikaan siellä olisi jopa pari miljoonaa ihmistä, en tiedä pitääkö paikkaansa, mutta itse karnevaalikulkueessakin oli vähintään pari tuhatta ihmistä, jota seuraamassa sitten ties kuinka monta henkeä. Kadut tulvivat ihmisistä, oli vaikea kulkea eteenpäin. Yritimme saada huonetta hostellista, mutta se oli aivan täynnä. Laukut sentään saimme jättää yhteen hienoon hotelliin. Ja junaliput olivat seuraavaksi aamuksi klo 8.18..

Meininki karnevaaleilla oli mitä mainoin, en koskaan ole nähnyt mitään vastaavaa. Kävimme hakemassa naamiasasuja ja sitten siirryimme odottamaan kadun varteen karnevaalikulkueen alkamista. Kulkuetta kesti ainakin kolme tuntia, jonka jälkeen ihmiset siirtyivät kulkemaan kadulle kulkueen perään tanssien. Uskomaton tunnelma!

Löysimme tiemme suureen halliin, jossa oli meneillään valtavat pirskeet. Aamuinen aikainen herätys ja koko päivän kestänyt päänsärky sai minut siirtämään lähtöä kahden junaan, muut jäivät Patraan bilettämään. Junalipun vaihto osoittautui todella mielenkiintoiseksi – sain tulkkausapua kreikkalaiselta tytöltä, joka on itse ollut Erasmus-vaihdossa Ranskassa, joten tiesi miten hankalaa voi olla vieraassa maassa, jos ei puhu sen maan kieltä. Lipunmyyjä sanoi tytölle (kreikaksi), että ”miksi autat tätä, jätä se yksin!”. Että tällaista palvelua.. Sain kuitenkin lipun vaihdettua aikaisempaan junaan. Itse paluumatka sujui mukavasti, juna oli täpöten täynnä juhlista palaavia ihmisiä. Ateenaan menijät vaihtoivat junasta asemalla odottaneisiin busseihin ja bussiasemalla sain taas taksin jolla pääsin suoraan kotiovelle. Uskomaton reissu kyllä! Ja oli hienoa huomata että löysin tieni Patraan ja sieltä takaisin ihan omin neuvoin. Tuntuu, että tällä reissulla tein sinunkaupat Kreikan kanssa.

Onneksi pian ei tarvitse seikkailla yksin kun Ilmari tulee tänne luokseni. Enkä taida enää pahemmin tehdä retkiä ominpäin, Patran seikkailu oli hyvä mutta uuvuttava. Joten ei äidinkään tarvitse olla siellä huolissaan ;)

Viime merkinnän ja viikonlopun seikkailun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että on olemassa kolmenlaisia kreikkalaisia – kreikkalaisia, jotka auttavat, kreikkalaisia jotka eivät halua lainkaan auttaa ja kreikkalaisia, jotka auttavat, mutta näyttävät siltä, kuin eivät haluasi lainkaan auttaa. En tiedä onko Suomessa tilanne kovinkaan erilainen ulkomaalaiselle, mutta kuvittelisi, että suurin osa suomalaisista edes yrittää jollain tavalla auttaa. Tai ainakin toivottavasti.

Eilen kiipesimme Lykavittokselle katsomaan leijojen lennätystä. Oli todella hienoa kiivetä ylös ihailemaan näkymää yli koko Ateenan. Lisää kuvia Flickr-galleriassa!

Ynseys ja ystävällisyys Ateenassa

2006-03-03T22:56:00.000+02:00

Tuntuu, että Ateenalla on kahdet kasvot. Toiset ovat auringon lämpöä hehkuvat, ystävälliset, välittömät, aidot ja lempeät. Toiset taas tylymmät ja kylmemmät, vaikka aurinko paistaisikin täydeltä taivaalta. Tänään sain täyden annoksen ystävällistä ja ihanaa Ateenaa, tuntuu että tähän asti olen nähnyt vain sitä torjuvampaa puolta. Ja kenties tylyyskin on johtunut vain siitä, ettemme oikein puhu samaa kieltä. Lähes poikkeuksetta paikalliset kyllä auttavat, vaikka eivät puhuisi sanakaan englantia ja katsovat että asiat sujuvat, vaikka tekisivätkin sen yrmeällä ilmeellä. Ja tähän on taas vaikea suhtautua - kun autetaan ja saa hyvää palvelua, mutta sellaisella ilmeellä, jonka taas yhdistää epäystävällisyyteen ja välinpitämättömyyteen.

Päivä alkoi tänään kokoontumisella vaihtareiden kesken, tapasimme toisiamme ja kreikan kielen opettajattaremme, joka on aivan loistopersoona. Ja tapahtuipa jotain aivan ällistyttävää, olemme jo koko tämän reissun ajan päivitelleet sitä, miten maailma on pieni, niin törmäsin metroasemalla vaihtariporukkaa etsiessäni kolmeen suomalaiseen vaihtariin, joista yksi on Kulosaaren lukiovuoden aikainen lukiokaverini! Oli tosi hauska nähdä taas pitkästä aikaa!

Kävimme pienessä luostarissa, sitten osa jatkoi ruokalaan syömään ja siitä taas osa kahville Monastirakille. Onnistuin nyt sitten polttamaan itseni ensimmäistä kertaa tällä reissulla ;-) Kuulin, että lukiokaverini ja tämän kaverit ovat lähdössä lauantaina Patraan, siellä on isot karnevaalit. Päätin lähteä mukaan, mutta kun kävin juna-asemalla liput oli myyty loppuun. Bussiasemalta jostain Ateenan ulkopuolelta kuulemma menee busseja Patraan, joten sinne sitten aamutuimaan! Hauska lähteä omalle seikkailulle.

Tapasimme ruokalassa kreikkalaisen Petroksen, joka osasi saksaa ja tuli saksalaisten vaihtareiden kanssa hyvin juttuun. Tämä lähti kanssamme kahville, ja pyysin tätä kääntämään minulle kirjeen viereisessä asunnossa asuvalle naapurinrouvalle, kun en ole vielä saanut tähän mitään kontaktia (koska on ollut vaikea mennä puhumaan mitään, kun ei osaa kreikkaa) ja tuntuu, että tämä on suhtautunut kovin penseästi meihin tähän asti. Kirjoitin, että olemme kaksi tyttöä Suomesta ja emme ole voineet esittäytyä kun emme osaa puhua kreikkaa. Ja että jos vaikka pidämme liikaa melua, pyysin tätä tulemaan koputtamaan ovelle ja sanomaan, että pitää olla hiljempaa. Asunnolle tultuani näin rouvan parvekkeella ja tervehdysten ja toistemme vointien kyselyn jälkeen (tähän kreikan taitoni sitten loppuukin) annoin tälle kirjeen, josta ilahtui suuresti, lähetti lentosuukkoja ja hetken kuluttua ovelta kuului koputusta – rouva toi minulle hervottoman kokoisen palan hyvää vaniljakakkua! Myöhemmin kun kävin palauttamassa pestyn lautasen kiitosten kera vanha rouva halaili ja puhua papatti kreikkaa, ymmärsin vain että tämä toivoi minun opiskelevan lisää kreikan kieltä. Yritän parhaani! :)

Vieressä korjausputiikkia pitävä ikivanha pappa korjasi mokkanahka-kassini, jota Omonian lähellä olevan suutarinliikkeen nuoret miehet eivät huolineet korjattavaksi. Kenties vanhemmat ihmiset arvostavat vanhan korjausta, nuoret miehet varmaan ihmetteli, miksen halua mieluummin osaa uutta kassia. Ja niin valtavan siististi vanha suutari sen paikkasikin! Lämmittää konservointiopiskelijan mieltä nähdä, että kaikki ei ole kierrätyskulttuurin kannalla.

Yksi ongelma täällä asumisessa on ilmennyt, elän nimittäin jatkuvassa uutisvajeessa! Täällä on vaikea seurata maailman kuulumisia - ne muutamat englanninkieliset lehdet mitä kioskeista saa, maksavat yli kolme euroa, joten ei tässä pysty säännöllisesti maailmanmenoa tarkkailemaan. Ja nettikahvilatkin ovat tyyriitä, tosin kuulin huhua, että Omonialta löytyy nettikahvila, jossa tunti netissä kustantaisi vain euron.

Keskiviikkona käytiin Skandinaavisella merimieskirkolla kuuntelemassa luentoa terveellisestä syömisestä (jotenkin surkuhupaisaa, kun täällä voi sellaisesta vain unelmoida..). Luennon jälkeen oli tarjolla hernekeittoa ja laskiaspullaa, mutta päädyttiin keiton lihapitoisuuden ansiosta siirtymään viereiseen tavernaan herkuttelemaan. Täällä kivaa on se, että voi tilata listalta erilaisia ruoka-annoksia (uppopaistettua munakoisoa ja kesäkurpitsaa, tatsikia, salaatteja, kalaa, kalamaria jne), joita sitten pöytäseurueen kesken yhteisesti nautitaan. Ja aina mitä isompi porukka, sen enemmän voidaan ottaa maisteltavaa. Täytyy sitten viimeistään toukokuun viimeinen käydä oikein isolla porukalla jossain syömässä. :)

Viikonloppuna siis tarkoituksena suunnata Patraan, maanantaina taas seuraamaan leijan lennätystä vaihtariporukalla Ateenan isoimmalle kukkulalle, Lykavittokselle (tämä nyppylä näkyy blogin otsikkokuvassammekin :). Tiistaina olisi tarkoitus koulun alkaa, tosin en vieläkään tiedä mihin meidän tulee mennä ja mihin aikaan. Noh, kaiketi tämäkin lopulta selviää sillä kreikkalaisella mentaliteetilla! :-D

Lakkoilua

2006-02-28T18:10:00.000+02:00

Meidan oli tarkoitus tanaan kayda koululla tapaamassa professoriamme, mutta asiaa hankaloitti metro- ja bussilakko. Seikkailin kartan kanssa kaupungilla, tapasin Lauran Omonialla josta jatkoimme syomaan TEI:n ruokalaan. Tanaan siella oli herkkuruuat! Tuntuu etta Ateenassa on aina meneillaan jokin lakko, taksilakko, bussilakko, metrolakko, koulummekin oli viime vuonna kuulemma ainakin kuukauden lakossa!

Illalla on Erasmus-opiskelijoiden bileet. Hauskaa jos tutustuisi muihin vaihtareihin! Kunhan vain metro kulkee.. ;)

Kreikkalaistumista

2006-02-27T16:39:00.000+02:00

su 26.2.06
klo 17.30

Laura lähti katsomaan suomi-ruotsi lätkämatsia kaverinsa Alexin luo, en lähtenyt mukaan vaan jäin katsomaan leffoja (ihan meidän naapurissa on hyvä ja edullinen videovuokraamo, tv-kanavat kun ei vielä näytä muuta kuin lumisadetta kreikkalaisittain selostettuna) ja kirjoittelemaan kannettavalla uusimpia kuulumisia blogiin.

Täällä on ollut kahtena yönä hurja ukkonen. Meinasin eilen nukkumaan mennessä jättää parvekkeen oven raolleen, mutta parin minuutin kuluttua tästä alkoikin salamoimaan, tuulemaan ja satamaan mielettömällä voimalla. Jännää totutella ajatukseen ukkosmyrskyistä helmikuussa!

Muuten olen sopeutumassa suhteellisen hyvin kreikkalaiseen elämänmenoon. Täytyy vain seuraavien kuukausien ajan yrittää noudattaa enemmän kreikkalaista mentaliteettia kuin suomalaista. Suomalaiselle luonteelle tyypilliset piirteet kuten tehokkuus, järjestelmällisyys ja ripeus tulee unohtaa, tai jos ei unohtaa, niin ei ainakaan tule välittää siitä, että täältä sellaisia ominaisuuksia ei tunnu löytyvän keneltäkään. En sano, että olisin alunperinkään järjestelmällinen ja säntillinen luonne, mutta kreikkalaisiin verrattuna olen kyllä kuin Hermione. Mutta täällä asioiden hoitaminen ei tule sujumaan tehokkaalla asenteella - tulee rentoutua, unohtaa turha kiire ja antaa asioiden soljua omalla painollaan. Kyllä kaikki hoituu ennemmin tai myöhemmin. Useimmiten myöhemmin. :)

Ateenalaisista en vielä ole saanut kunnon otetta. Kenties tässä saan paremmin kontaktia kunhan pääsen kielestäkin paremmin perille. Jouluna loppuneesta Kreikan kurssista ei tunnu jääneen mieleen paljoakaan, pitää nyt iltaisin petrata hieman lisää. Perusasiat hoituvat muutamalla sanallakin, mutta juuri paremman kontaktin luomiseksi paikallisiin olisi hyvä osata vähän enemmänkin.

Koulumme Egaleossa on jokseenkin hämmentävä kompleksi. Se koostuu monista erillisistä rakennuksista ja siellä suorastaan kuhisee opiskelijoita. Päärakennuksen keskuskäytävällä meininki on rentoa – opiskelijat norkoilevat, juovat kahvia ja polttavat tupakkaa (sisällä siis). Siellä on kaikenlaista toimintaa pienistä kioskeista korukauppiaisiin. Koulu ei sijaitse Ateenan keskustassa, vaan sinne on kuljettava bussilla Metaxourgioun metroasemalta. Metrolla ja bussilla kuljettavaan matkaan menee ruuhkista riippuen vajaasta tunnista puoleentoista. Koulun keskustan ruokala sijaitsee aika lähellä bussien lähtemispaikkaa. Kävimme siellä syömässä eilen uudelleen. Kun perjantaina oli monenlaista kasvisruokaa, eilen oli pelkkää liharuokaa, joten söimme vain perunaa ja salaattia. Saa nähdä millaisia ruokia sieltä jatkossa saa, toisaalta kiva kun siitä ei joudu maksamaan mitään.

Tiistaina käymme koululla keskustelemassa professorimme kanssa. Toivottavasti kurssivalinnat selviävät sitten. Olisi myös todella mielenkiintoista tutustua paikallisiin konservointiopiskelijoihin. Muita vaihtareita tavataan ensimmäisen kerran perjantaina, tosin olisi hauska tutustua jo aiemminkin. Täytynee tiistaina käydä myös vaihtaritoimistolla kyselemässä Ateenaan saapuneiden numeroita. Suomalaisia olemmekin jo tavanneet, perjantaina käytiin ulkona kolmen suomalaisen tytön kanssa, joista kaksi on tullut työharjoitteluun ja yksi vaihtoon samaan kouluun kuin me. Ja illalla kun palasimme kotiin, törmäsimme naapurissa asuviin tyttöihin, jotka paljastuivat ruotsalaisiksi. Kertoivat, että olivat tulleet tänne opiskelemaan kreikkaa, tosin nyt vain juhlivat kun kielen oppimisesta ei tullut mitään.

Maanantaista lähtien minut siis tavoittaa vain ja ainoastaan kreikkalaisesta numerostani. Silloin tällöin vilkaisen onko suomalaiseen numerooni tullut mitään viestiä, mutta varmimmin tavoittaa siis numerosta +30-6944168594. Kuulemiin! ^_^

P.S. Muutama kuva lisää Flickr-galleriassa!

Kuvia :)

2006-02-26T00:12:00.000+02:00

Rekisteröidyin Flickr-sivustoon ja latasin Nooran ja Lauran ottamat kuvat sinne. Laitoin otsikot mutta kuvatekstit puuttuvat toistaiseksi. Vaikuttaa tosi näppärältä palvelulta. Lisäsin linkin oikeaan sivupalkkiin - lisää matskua myöhemmin.

Loskaa ja gradu

2006-02-25T14:38:00.000+02:00

Suomessa kaikki ennallaan - nollakeli ja märkää lunta. Lopputyöni edistyy.

Noora alkaa maanantaista lähtien pitää kreikkalaista puhelinliittymäänsä päällä. Hänet tavoittaa siis numerosta +30 694 416 8594.

Kolmen viikon kuluttua kone laskeutuu Ateenaan.

<3

Hiekkasumua

2006-02-24T14:20:00.000+02:00

Yolla oli hurja ukkonen, salamoi ja satoi. Herailimme Lauran kanssa toisistamme tietamatta kumpikin pitkin yota, oli vaikea nukkua. Aamulla kun kavimme koulussa, paljastui, etta sumuksi luulemani utu onkin Saharalta kantautunutta hiekkaa. Italian blogissa tasta ilmiosta kerroinkin enemman - sanotaan, etta kun Saharalta puhaltaa tuuli, silloin valtaa levoton olo ja vaikea saada unta. Tuntuu pitavan paikkansa.. :)

Koululla juoksimme paikasta toiseen, loysimme Suomesta tulleen vaihtarin, jonka opastimme vaihtareiden asioita hoitavaan toimistoon. Saimme alennuskortin julkisiin ja ateriakortin, jolla saa syoda opiskelijaravintolassa ilmaiseksi 3 kertaa paivassa. Sai valita aterioiko koululla vai TEI:n keskustan ravintolassa, paadyimme keskustan kannalle. Juuri nyt naputtelen sen viereisessa nettikahvilassa tata merkintaa. Ruoka oli hyvaa, tosin kaikki lillui terveellisesti rasvassa.. ;)

Saimme myos juuri tiedon Agoran kaivauksilta, etta henkilostossa tapahtuneista muutoksista johtuen meita ei voida ottaa sinne. Toivottavasti sitten loytyy jokin toinen tyoharjoittelupaikka.

Kuvia luvassa myohemmin lisaa! Pitakaahan itsestanne huolta siella Suomessa ja varokaa ettette vilustu! ;)

Kalispera sas! :-D

2006-02-23T17:24:00.000+02:00

Matka sujui hyvin flunssasta huolimatta. Maanantai ja tiistai kuluivat kuin sumussa, mutta eilen olin taudista jo voiton puolella, joten kykenin paremmin huomioimaan uutta elinympäristöäni. Asunto Kato Patissiassa on tosi kiva ja siisti, kaksi huonetta ja eteinen, jossa on ruokapöytä, sekä asunnon mittainen parveke, jonne ovet kummastakin huoneesta, keittiö (marmorinen tiskiallas!) ja kylpyhuone. Parveke antaa pienelle ja rauhalliselle sisäpihalle, mandariini- ja sitruunapuut ovat täynnä hedelmiä ja ne ovat aivan parvekkeen tuntumassa.

Asunnon osoitteena on Patission Avenue 286, todella vilkas katu, jonka varrelta löytyy kaikki supermarketit, vaatekaupat, kreikkalaiset pikaruokalat, ravintolat ja videovuokraamot. Postia ei kuulemma tähän osoitteeseen kannata lähettää, jos lähettää niin se saapuu talon ala-aulassa olevalle pöydälle, josta sen saatan huomata tai sitten en (ellei se katoa ennen sitä). Selvitän, voisiko koulun osoitteeseen lähettää minulle postia.

Kreikkalainen numeroni on +30-6944168594, siihen voi soittaa Skypellä (20 centtiä minuutti, vink vink), tosin kannattaa sopia ajasta etukäteen niin osaan vaihtaa oikein SIM-kortin puhelimeen. Pääsääntöisesti käytän vielä suomalaista numeroani, kerron tässä blogissa kun siirryn pysyvästi kreikkalaiseen numeroon.

Eilen oli pyrkimyksenä tehdä visiitti koululle mutta oli metrolakko. Kävelimme sitten keskustaan Monastirakille paahtavassa kuumuudessa, siellä nautimme pitat (taivaallinen ja erittäin epäterveellinen kasvispita, 1,5 euroa!) ja siirryimme aurinkoiselle terassille pelaamaan tavlia. Mukavaa tämä kreikkalainen koulunkäynti! ;-) Koulu ei alakaan kuin vasta 7.3, joten tässä ennättää hyvin orientoitumaan kreikkalaiseen elämänmenoon ennen sitä.

Eilen tein myös tuttavuutta kylppärissä seikkailleeseen lemmikkitorakkaamme, jonka tosin päästin päiviltä, kun tämä ei suostunut katoamaan sieltä illan mittaan omin avuin. Huh, teki vähän pahaa, en varmaan koskaan ole ottanut hengiltä mitään yhtä isokokoista..

Tänään lopulta löysimme koululle ja jopa oikeaan toimistoon. Perillä kuitenkin kohtasi yllätys - täysi hulabaloo oli käynnissä! Toimistoväki tanssi peruukeissa ja naamiaisasuissa kreikkalaisia tansseja, meille lykättiin käteen viiniä ja meininki oli riehakasta. Laura sanoi, että kreikassa juhlitaan pääsiäistä kuin meillä joulua, pääsiäistä edeltäviä juhlia on kuin meillä pikkujouluja. Hauskaa! Huomenna menemme taas toimistolle hakemaan papereita, menokin on varmaan siellä (kai) rauhoittunut. :)

Vähän outoa olla täällä, en vielä ole sisäistänyt sitä, että olen jäämässä tänne useaksi kuukaudeksi. Outoa myös ajatella sitä, että siellä Suomessa on kylmää ja loskaa kun taas täällä taas voi päivällä kuljeksia helletopissa. Illalla tosin asunnossa on viileän kosteaa, viileämpi kuin mitä talvella Suomessa on sisällä kotona. Emme ole vielä keksineet mistä lämmityksen saa päälle mutta asia toivottavasti selvinnee lähiaikoina. :)

Vähän kaipaan jo Suomen kesää ja mökkiä. Kreikkalaisten kanssa ollaan juteltu järvistä ja saunasta ja näiden ihanasta yhteisvaikutuksesta. Täytynee viettää Suomen kesää kunnolla sitten ensi vuonna ja mökkeillä, saunoa sekä uida vähintään tuplasti. :-D

Ikävä on Ilmaria :´-I Onneksi nähdään ihan pian ja päästään päivittämään blogia Ateenasta käsin yhdessä! ^_^ Ikävä tietysti myös perhettä, koiria ja kavereita, sekä ihanaa kotiamme Kalliossa. Unohtamatta Torkkelinmäen mummin leipomia, lämpimänä haettavia ruislimppuja.

Runsain mitoin Ateenan auringon lämmittämiä terveisiä sinne kaikille! <3

Kaukopuheluja

2006-02-20T17:30:00.000+02:00

Puhuimme nopeasti iltapäivällä puhelimitse - kaikki hyvin, tytöt olivat uudella kämpällä ja allekirjoittivat vuokrasopimuksen (kuulemma monta sivua ehtoja ja sääntöjä). Vuokranantajamme Vangelis esitteli asunnon ja lähipaikkoja. Väsyneet matkalaiset suuntasivat syömään.

Soitin illalla Skypellä Nooran uuteen paikalliseen puhelinliittymään - yhteys oli mainio. Sain kuulla matkasta ja asunnosta enemmän. Vaikuttaa tosi hienolta! Noora lähettää paljon terveisiä kaikille ja lupaa kirjoitella blogiin lähipäivinä kun on levännyt hyvin :)

Kulta lähti

2006-02-20T10:08:00.000+02:00

Nooran kone nousi aamutuimaan Helsinki-Vantaan kentältä. Sain yhdeksän aikaan soiton Kööpenhaminan terminaalista - matka oli sujunut hyvin, vaikka onkin flunssa riesana. Kööpenhaminassa Nooran ja Lauran on tarkoitus tavata toisensa, minkä jälkeen he jatkavat samalla koneella Ateenaan.

Helsingin Sanomien säätiedot lupaavat Kreikkaan +14 lämpöä. Suomessa on vielä täysi talvi, lienee outoa mutta miellyttävää siirtyä suoraan kevääseen. Kun itse menen Ateenaan vajaan kuukauden kuluttua siellä varmaan on jo suomalaisella mittakaavalla täysi kesä.

Gradutiedosto auki - työpäivä edessä.

Parasta matkaa Noora ja Laura!

Huomenta Ateena

2006-02-16T00:29:00.000+02:00

Tervetuloa blogimme seuraan! Noora lähtee Ateenaan maanantaina 20.2. ja Ilmari 18.3. Palaamme Suomeen joskus elokuussa. Matkaseurana meillä on Nooran luokkakaveri Laura, wanha ateenankonkari. Olemme varanneet asunnon Kato Patissiasta, kolmisen kilometriä keskustasta. Osoitetiedot ja kreikkalaiset puhelinnumerot laitamme tänne sitten kun ne selviävät.

Noora on pakannut monta iltaa:

Ilmarin pitää pistää lopputyö pakettiin ennen lähtöä. Siinäpä sitten tekemistä:

Noora lupasi lähteä reissuun kevyen kantamuksen kanssa (rinkka 18,2 kiloa, reppu 5,7 kiloa, käsilaukku 1,8 kiloa):

:)(: