Kalymnos, Hydra ja Patission

Paikalliset sanovat, että tässä maassa on kaksi erilaista puolta – Ateena ja muu Kreikka. Kahden saarireissun jälkeen ymmärrän mitä he tarkoittavat.

Kalymnos on kiipeilijän paratiisi, suuri osa saaresta on täynnä jyrkänteitä. Kiipesimme Juhan kanssa kuusi päivää ja pyhitimme seitsemännen lepopäiväksi. Pieni saari sijaitsee Kosin ja Patmoksen välissä lähellä Turkin rajaa. Vanha elinkeino, pesusienien sukellus, on muuttunut kannattamattomaksi kun eliö on harvinaistunut ja tullut lähes uhanalaiseksi. Saari ei houkuttele aurinkoturisteja, kun rannat ovat vaatimattomia lähisaariin nähden. Asukkaat ovat tarttuneet kiipeilyyn uutena elinkeinona ja pyrkivät tekemään kiipeilijän elämän mahdollisimman mukavaksi. Masurin kylässä toimii julkisin varoin rahoitettu kiipeilytoimisto, josta saa muun muassa ajankohtaisen listan saaren lähes tuhannesta reitistä, jotka on pyritty teknisestä vaikeudesta riippumatta tekemään mahdollisimman hyvin varmistettaviksi eli turvallisiksi. Koska reittejä on niin paljon, pystyimme valitsemaan parhaat päältä. Sesonki oli vasta alkamassa, joten saarella oli mukavan hiljaista. Kiipesin elämäni ensimmäiset usean köydenpituuden reitit – oli jännää mutta korkeus ei tuntunut liian hurjalta. Ihmetystä herätti, kun löysimme noin 60 metrin korkeudesta luolan, joka oli täynnä vuohien papanoita. Viettävät siellä varmaan sadepäiviä. Niiden täytyy olla todella taitavia kiipeilijöitä, ihmisillä ei olisi paikkaan mitään asiaa ilman kunnollisia varusteita. Olisi kiinnostavaa nähdä miten vuohet menevät valtaosin jyrkkää seinämää ylös – joku keino niillä on. Kävimme uimassa muutaman kerran. Pulahtaminen virkisti, mutta Välimeren vesi oli vielä niin viileää, etteivät rahkeet riittäneet muutamaa vetoa ja sukellusta pidemmälle.

Viikko Kalymnoksen jälkeen suuntasimme Nooran kanssa Hydran saarelle. Noora sanoi, että hänen oli päästävä vähäksi aikaa pois Ateenasta oltuaan täällä kaksi kuukautta, varsinkin kun hehkutin Kalymnoksen kokemuksia. Sain kuulla, että saarella ei ole lainkaan autoja. Löimme vetoa siitä, että skoottereita kuitenkin olisi – en uskonut, että Kreikasta löytyisi paikkaa ilman niitä. Hävisin vedon, saarella oli vain aaseja, muuleja, hevosia ja kaksi roska-autoa.

Hydra on korkea, mutta ei niin jyrkänteinen kuin Kalymnos, eikä kiven laatu sovellu samalla tapaa kiipeilyyn. Luonto oli kaunista ja rentoutti päästä ympäristöön, jossa ei ollut moottorien meteliä eikä savusumua. Perjantain vietimme tutustuen saaren parin tuhannen asukkaan kaupunkiin. Lauantaina teimme pitkän kävelylenkin ja kuljimme valmiiden teiden ja aasinpolkujen lisäksi omia reittejämme piikkipuskien täyttämillä rinteillä. Koko saari oli täynnä muinaisia kivimuureja ja -aitauksia. Missään Suomessa ei näy yhtä paljon vanhoja ihmisten jälkiä. Illalla löysimme idyllisen laguunin, joka houkutteli uimaan ja rauhoittumaan, mutta matka sinne olisi ollut jyrkkää rinnettä myöden pitkä ja vaikea ja olisimme ehkä joutuneet palaamaan pimeällä. Menemme ehkä laguunille joskus vesitaksilla. Ne liikennöivät paikkoihin, jonne on jalan hankala tai lähes mahdoton päästä. Sunnuntain kävelimme vain vähän ja lojuimme rannalla. Vesi oli edelleen kylmää uimiseen, mutta kastautuminen piristi.

Ateenaan paluu tuntuu vaikealta. Kaupungilla on myönteiset puolensa, mutta ensin kasvoille hyppää ahtaus, melu, kaaottinen liikenne, roskakuskien lakko, kaupunkipöly ja muut niin ja näin hoidetun suurkaupungin ominaisuudet. Lontoo tuntuu tähän verrattuna siistiltä, avaralta, organisoidulta ja vehreältä kokonaisuudelta. Toisaalta siellä asuin siistillä alueella keskustassa parin neliökilometrin puiston vieressä, joten vertailuni ei taida olla objektiivista. Patission jossa asumme täällä ei ilmeisesti ole kovin hyvässä maineessa. Toisaalta on mukavaa nähdä tavallista elämää. Kaikki palvelut ovat lähellä ja hulinaa riittää. Helsingin Kallio tuntuu tähän nähden rauhalliselta ja luonnonläheiseltä idylliltä. Seutu tuntuu kuitenkin turvalliselta, jos liikennettä ei ota huomioon. Jalkakäytävät ovat noin metrin levyisiä – eikä se ole niin paljon kuin miltä kuulostaa. Vihreä valo jalkankulkijoille palaa noin kuusi sekuntia, punainen useamman minuutin.

Kuvia luvassa piakkoin!